Samae Koskinen: Kuuluuko, kuuntelen

Kuluva viikko olisi voinut loppua niin paljon huonommin. Alkuviikko meni sairastellessa ja ahdistellessa, että torstaina työsähköposti on huonommassa kunnossa kuin Japanin ydinvoimalat. Kulunut päivä oli onneksi menestys ja Japanissakin asiat ovat hiukan paremmin. Maailmanjärjestys palaa vähitellen paikoilleen ja se on Samae Koskisen uuden levyn ansiota.

Kuuluuko, kuuntelen on Koskisen kolmas sooloalbumi. Olen seurannut artistin soolouraa Vol. 1 -debyytistä lähtien ja ihmettelen, miten Koskinen on jälleen kerran onnistunut ylittämään itsensä. Uusi levy on soinniltaan samaa jatkumoa edelliselle albumille ja sanoitukset ovat upeita. Kivointa on kuitenkin, että uutukainen on rutkasti ulospäinsuuntautuneempi ja samalla itsevarmemman kuuloinen.

Uuden levyn lyriikat käsittelevät arjen isoja ja vähän pienempiäkin teemoja. Koskinen laskeutuu tarinoidensa avulla ihailtavan lähelle kuulijaa ja onnistuu kuulostamaan riittävän uskottavalta. Kun yhtälöön lisätään vielä artistin entistäkin hienompi ääni, on lopputuloksena nippu suoria ja puhuttelevia kappaleita, jotka tempaavat kertalaakilla mukaansa.

Ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen kappaleista ovat nousseet ylitse muiden Eväsretki, Hän, jolla ei ole mitään ja Lapsuus. Eväsretki on naiivine sanoituksineen hykerryttävä hyvän mielen kappale. Hän, jolla ei ole mitään koskettaa jostain syystä luvattoman paljon. Lapsuus ajaa samaa asiaa ja on lopetusbiisinä ihan täydellinen. Kappaleet ovat joka tapauksessa sen verran vaihtelevia, että jokaisella kuuntelulla löytyy varmasti jotain uutta. Tykkään tästä ex-hissuttelijasta uuden levyn myötä vaan entistä enemmän.

Jätettiin ironia himaan,

ja sarkasmi.

Jos ei oo mitään sanottavaa,

voi olla hiljaakin.

Ei tarvii kelaa miltä näyttää,

sil ei oo väliä.

Teema tämän kesän Flow -karkeloihin? Levy löytyy kuitenkin Spotifystä ja Koskinen kertoo omalla YouTube -kanavallaan kappaleiden synnystä. Kannattaa käydä katsomassa!

Kuva täältä.